Kriisit ja traumat
Kriisit ovat osa elämää ja yksittäisen kriisin tai traumaattisen tapahtuman käsitteleminen on tavanomaista sekä usein helposti ja ymmärrettävästi jaettavissa olevaa ainesta. Kriisin tai traumaattisia tapahtumia kohdanneelle ihmiselle (myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille) tulisi tarjota ehkäisevää kriisityötä sekä ymmärrystä kriisin vaiheista ja traumatisoitumisen vaikutuksista toimintakykyyn.
Traumaperäiset oireet ovat varsin yleisiä, mutta ne diagnosoidaan tai ymmärretään helposti väärin. Traumaperäisistä oireista kärsivät asiakkaat sekä työyhteisöt kokevat usein tulevansa väärinymmärretyiksi ja jäävät usein vaikuttavan hoidon sekä tuen ulkopuolelle.
Trauma on sietämättömiä tunnetiloja sisältävä, ylivoimainen kokemus, jolla ei tarkoiteta vastoinkäymisiä sinänsä. Traumalla tarkoitetaan yksilön kapasiteetin ylittävää tai ylittäviä tapahtumia, jotka voidaan jakaa I- ja II-tyypin traumoihin. Erityisesti sote-alan ammattilaisilla ja ihmissuhdetyössä toimivilla tahoilla on kohonnut riski sijaistraumaattiselle kokemiselle.
I-tyypin traumat sisältävät lähinnä kertaluontoiset ja suhteellisen lyhytkestoiset tapahtumat. II-tyypin traumoilla tarkoitetaan moniuloitteisia traumoja, joihin liittyvät pitkään jatkuneet ja toistuvat traumaattiset kokemukset sekä tuen ulkopuolelle jääminen /yksinjäämisen kokemukset.
Varhainen traumatisoituminen
Emotionaaliset traumat muodostuvat usein lapsuudessa ja mitä varhaisemmassa vaiheessa tai pitkäkestoisemmin lapsuudenaikaiset haitalliset tapahtumat esiintyvät, sitä pitkäkestoisempia vaikutuksia näillä on myöhempään elämään, stressinsäätelyyn, ihmissuhteisiin, koettuun elämänlaatuun sekä fyysiseen terveyteen.
Varhaisesta, pitkäaikaisesta traumatisoitumisesta seuraa vakavia psyykkisiä ja fyysisiä oireita, sosiaalisen liittymisen häiriöitä ja keskeisiä persoonan rakenteen ongelmia. On kansanterveydellisesti vaikuttavaa hoitaa paitsi lapsia ja nuoria, myös lasten vanhempia ja ensisijaisia hoivaajia sekä heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia/sidosryhmiä.
Traumapsykoterapia
Traumapsykoterapeuttikoulutus antaa valmiudet työskennellä traumaterapeuttina akuutisti ja kompleksisesti traumatisoituneiden asiakkaiden hoidon eri vaiheissa. Traumapsykoterapeutin osaaminen sisältää valmiudet tunnistaa, arvioida ja hoitaa traumaperäisistä sekä dissosiatiivisista oireista kärsiviä yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä vaiheorientoituneella hoitomallilla.
Dissosiaatiohäiriöihin liittyy usein hyvin voimakasta ja vaikeasti ymmärrettyä toimintakyvyn sekä vireyksien vaihtelua ja muistikatkoksia. Vaikeimmissa häiriöissä erilaisia muistikatkoksia esiintyy myös nykyhetken arjessa (ei vain menneisyyteen liittyen) ja muistiongelmat ovat tavallinen rakenteellisen dissosiaation oire.
EMDR -terapiaa suositellaan A-luokan hoitomuotona traumaan (WHO) ja sillä hoidetaan tehokkaasti erilaisia mielenterveydenhäiriöitä sekä kiintymyssuhdepohjaisia ongelmia, kiputiloja ja fyysisiä oireita. Traumapsykoterapiaan sisältyy usein myös sensomotorista / kehollista työskentelyä asiakkaan yksilöllisen tilanteen mukaan.
Traumapsykoterapeutin koulutus ja osaaminen sisältävät vakavan traumatisoitumisen ja dissosiaatiohäiriöiden arviointi- ja hoitokoulutuksia sekä työkokemusta pitkään ihmissuhteissaan vaurioituneiden asiakkaiden hoidosta. Dissosiaatiohäiriöiden hoito on pitkäkestoista ja traumapsykoterapeuttien erityisalaa.
Kriisi- ja traumapsykoterapia keskittyy itsesäätelyä ja myönteistä toimintakykyä tukevaan, vakauttavaan lähestymistapaan. Hoito on kolmivaiheinen sisältäen vakauttamisvaiheen, muistojen käsittelyn vaiheen sekä elämään uudelleen suuntautumisen vaiheen.